Taiteilija on käsityöläinen ihan samalla tavalla kuin minäkin kehystäjänä. Mutta meillä on tarkat reviirit. Minä en osaa tehdä taidegrafiikkaa, akvarellia tai edes öljymaalausta, vaikka värien kanssa työskentelenkin päivittäin. Oletan, että joku näkemys ja varsinkin tekniikkaa puuttuu. Mutta toisaalta minä olen hyvä sitten kun vuoroni tulee. Eli siinä vaiheessa kun taiteilija on saanut oman osuutensa valmiiksi ja tuo teoksen meille kehystettäväksi. Silloin kehystäjän värisilmä ja kehystämisen tekniset ratkaisut ovat se vahvuus, jota taiteilijalla ei välttämättä ole. Eikä tarvitsekaan olla. Ei kaikkien tarvitse olla putkimiehiä tai automekaanikkoja, niissä hommissa on omat ammattilaisensa, jotka ovat koulunsa käyneet ja työssään kehittyneet hyviksi.
Esa Riippa toi meille uusia (vanhoja) grafiikoita laitettavaksi ja uudella tekniikalla. Kokeilimme jo viime vuonna hänen kanssaan kehystää grafiikat ilman aukkopahvia ja ilman lasia. Esa on sen verran perfektionisti, että oli hahmotellut itse tätä tekniikkaa jo pitkään. Grafiikka laitetaan levyn päälle, pintaan tulee hänen oma erikoisvernissa suojaksi ja kehys millintarkasti ympärille. Tätä hahmoteltiin pitkään yhdessä ja lopputulos on miellyttänyt meidän ja Esa silmää. Onneksi myös useimpien asiakkaidenkin.
Kehystäessä näitä edelleenkin ihmettelen, miten joku on pystynyt tekemään laatalle näin tarkan kuvan ja onnistunut saamaan kaikki värisävyt aikaiseksi. Onneksi osaan laittaa nuo reunassa olevat kehykset siten, että ne näyttävät kuuluvan kuvaan. Silloin voi kai olla tyytyväinen käsiensä työhön.
.jpg)